Ruokakomero löytyy nykyisin osoitteesta Riisa.net

Tiedoksi kaikille Ruokakomeron lukijoille:
Tämän blogin reseptit löytyvät tästä lähtien osoitteesta Riisa.net.
En lisäile uusia reseptejä enää tänne bloggerin puolelle, mutta toki niitä voi edellee lukea täälläkin. Kaikki vanhat ja tulevat uudet reseptit löytyvät siis Riisa.net-blogistani, jossa on ruoka-osion lisäksi kirjoituksia myös muista aiheista - sisustusta, suunnittelutöitäni, designia, matkailua jne.

Tervetuloa lukemaan uutta Riisa.net:iä!

Pastaa savulohi-kermakastikkeessa

n. 4 annosta


- n. 400 g pastaa, esim. penneä, pennetteä tai strozzapretejä
- 1 ruukku basilikaa
- 1 ruukku ruohosipulia
- 1 tl kuivattua oreganoa
- 1 rkl voita
- 2,5 dl kermaa
- 2 rkl sitruunamehua
- 400 g savulohta
- 1 tl suolaa
- rouhittua mustapippuria

1. Kypsennä pasta runsaassa suolalla maustetussa vedessä pakkauken ohjeen mukaan.
2. Irrota basilikan lehdet kasvin varsista, huuhtele ja silppua pieneksi. Saksi huuhdeltu ruohosipulinippu pieneksi silpuksi. Säästä muutama basilikanlehti ja hiukan ruohosipulisilppua koristeeksi.
3. Sulata voi pannulla ja hauduta hienonnettuja yrttejä siinä hetki. Lisää joukkoon kerma ja sitruunanmehu ja anna kiehua viitisen minuuttia.
4. Leikkaa savulohi (mieluiten lämminsavulohi) suupaloiksi ja lisää kastikkeeseen. Anna kalapalojen lämmetä hetken aikaa kastikkeessa. Mausta suolalla ja pippurilla.
5. Valuta pastasta vesi ja sekoita sitten pasta ja kastike kattilassa. Annostele lautasille ja koristele yrteillä.


Tämä resepti on imitoitu lähes täysin, pienillä omilla huomautuksilla höystettynä Otavan julkaisemasta Pastat-reseptikirjasta, jonka löysin tammikuussa Suomalaisen Kirjakaupan alesta. Kirjaa selailtuani alelappu kirjan kannessa alkoi tuntua häväistykseltä, sillä opus on täynnä huumaavan herkullisia reseptejä, joita en malta odottaa päästä kokeilemaan.

Savulohi yhdessä valitsemieni yritten, basilikan, oreganon ja ruohosipulin kanssa toimi aivan ihanasti ja vaikka kastiketta valmistellessani kuvittelin, että sitä ei olisi riittävästi keittämälleni suurelle pastamäärälle, se oli lopulta rakenteeltaan ja maultaan juusi sopivaa noinkin ison pasta-annoksen maustajaksi.

Pastaa Rucola-tuorejuustokastikkeessa

n. 4 annosta

- n. 5-6 kourallista rucolan lehtiä
- 1 tl suolaa
- 2 tl valkosipulijauhetta tai 1 pieni valkosipulin kynsi
- 30 g pinjansiemeniä
- 1 dl maitoa
- 3-4 isoa ruokalusikallista Creme bonjour valkosipuli-tuorejuustoa
- 1 tl oreganoa
- 1 tl basilikaa
- mustapippuria
- muutama rucolan lehti koristeluun

- tagliatelle-pastaa

1. Paahda pinjansiemenet kevyesti pannulla.
2. Laita rucolan lehdet, suola, valkosipulijauhe ja pinjansiemenet tehosekoittimeen ja sekoita tasaiseksi massaksi.
3. Kaada maito kattilaan ja sekoita vispilällä joukkoon tuorejuusto. Kuumenna seosta miedolla lämmöllä, kunnes se alkaa kiehua. Mausta kuivatulla oreganolla, basilikalla ja mustapippurilla. Sekoita joukkoon rucola-pinjansiemenseos ja keitä vielä hetken aikaa, kunnes kastikkeen koostumus on sopiva.
4. Tarjoa kastike tagliatelle-pastan kanssa ja koristele muutamalla rucolan lehdellä.


Minulla oli pizza-illan jälkeen jääkaapissa kunnon kimppu rucolaa, joten johonkinhan se oli käytettävä. Mielessäni oli kermainen yrttikastike, mutta koska minulla ei ollut kermaa, päädyin tekemään kastikkeen maidosta ja tuorejuustosta. Peston ystävänä päädyin sekoittamaan rucolan yhdessä pinjansiementen kanssa ja lisäämään sen tuorejuustokastikkeeseen. Olisin käyttänyt valkosipulia, jos sitä olisi ollut, mutta tällä kertaa jouduin tyytymään kuivattuun valkosipulijauheeseen. Yhtä kaikki, kokeilusta tuli yllättävän mainio, joten päätin ikuistaa sen tänne jos tekee mieli jatkossakin rucola-pastaa. :)

Paras pesto

n. 450g:n purkillinen


- 2 ruukkua basilikaa
- 25 g pinjan siemeniä
- 2 valkosipulinkynttä
- 1 tl suolaa
- 50 g vastaraastettua parmesaania
- n. 150 ml extra virgin oliiviöljyä

1. Huuhtele basilikat ja nypi lehdet kulhoon. Laita sivuun.
2. Paahda pinjansiemeniä paistinpannulla pari minuuttia, kunnes ne saava aivan hitusen väriä.
3. Kuori ja pilko valkosipuli pieneksi.
4. Raasta parmesaani.
5. Hiero valkosipuli tahnaksi suolan kanssa morttelissa. Lisää joukkoon paahdetut pinjansiemenet ja huhmaroi, kunnes seos on tasaista. Huhmaroi sitten joukkoon kaikki basilika muutama lehti kerrallaan. (Kun seos on tasaista, voit tarvittaessa pakastaa pestopohjan ja jatkaa valmistusta myöhemmin.)
6. Lisää joukkoon parmesaani ja sekoita tasaiseksi huhmareella.
7. Lisää lopuksi mortteliin ohuena nauhana pikkuhiljaa oliiviöljy. Öliiviöljyn määrä riippuu siitä, miten notkeaa tai paksua pestoa haluat. Hieman reilu 1 desilitra on kuitenkin yleensä sopiva määrä.
8. Säilö pesto puhtaaseen, kuivaan, tiiviisti suljettavaan purkkiin. Parhaita ovat ilmatiiviit purkit, mutta esimerkiksi puhtaat pilttipurkit tai hillopurkitkin käyvät parmman puutteessa. Siirrä pesto astiaan ja valuta lopuksi ohuena nauhana hieman oliiviöljyä peston pinnalle. Pinnalla oleva oliiviöljy parantaa peston säilyvyyttä.
9. Nauti pastan kanssa, sekoita perunamuusiin, lisää mausteeksi pizzaan tai sivele vaikka patongin palalle. Pesto säilyy jääkaapissa reilun viikon.

Huom! Voit valmistaa peston kiireessä myös tehosekoittimessa, joskin koostumus ei ole tällöin niin samettinen kuin morttelissa tehtäessä. Mikäli käytät tehosekoitinta, laita kaikki ainekset koneeseen yhtäaikaa ja sekoita kunnes seos on tasaista.


Pesto on intohimoni. Se on paras kastike, mitä tiedän, sillä sitä voi käyttää ruoanlaitossa vaikka mihin. Kaupan pesto ei kuitenkaan koskaan maistu lähellekään niin hyvältä kuin itse tehty pestokastike – itse asiassa ne tuntuvat usein olevan aivan eri kastikkeita. Niinpä kokeilin vuosia erilaisia reseptejä, mutta pitkään aikaan en osunut ihan nappiin. Milloin pestossa oli liian vähän tai paljon parmesaania, toisinaan pinjansiemenet maistuivat läpi ja joskus valkosipulia oli liikaa. Usein ongelmana oli liian pieni basilikan määrä. Mutta nyt olen vihdoin olen löytänyt sopivan reseptin, joka on mielestäni suosittelemisen arvoinen. Alkuperäinen resepti, jonka basilikan määrää olen vielä hieman säätänyt löytyy täältä.

Pinaatti-raejuustocannellonit

17 kpl


- 1 sipuli
- 400 g jauhelihaa
- 150 g pakastepinaattia
- 1 prk raejuustoa
- musta- ja valkopippuria
- oreganoa, basilikaa ja yrttejä maun mukaan
- ripaus muskottipähkinää
- 2 tl suolaa
- 17 cannelloni-putkea
- 1/2 dl Polar-juustoraastetta
- öljyä vuoan voitelemiseen

Kastike:
- 1 prk yrttistä tomaattimurskaa
- 1 dl Polar -juustoraastetta
- n. 1 dl ruokakermaa

- pinnalle Polar-juustoraastetta

1. Kuullota silputtu sipuli ja jauheliha pannulla.
2. Lisää joukkoon sulatettu pakastepinaatti ja kuumenna kunnes pinaatin neste on suurimmaksi osaksi haihtunut.
3. Nosta pannu levyltä ja lisää joukkoon mausteet sekä raejuusto.
4. Voitele uunivuoka kevyesti öljyllä.
5. Täytä cannellonit teelusikkaa apuna käyttäen täytteellä ja asettele makuulleen vierekkäin vuokaan.
6. Valmista kastike sekoittamalla tomaattimurska, kerma ja juustoraaste.
7. Kaada kastike cannellonien päälle tasaisesti niin, että pastaputket peittyvät ja ripottele pinnalle juustoraastetta.
8. Paista n. 220 asteessa 20-30 minuuttia.


Ruokaa on tullut tehtyä, vaikka "luomukset" eivät aina olekaan ehtineet Ruokakomeroon asti. Syy on yleensä se, että minulla ei ole ollut työkiireiden lomassa aikaa päivitellä uusia reseptejä, niiden kuvat on jäänyt ottamatta tai resepti unohtunut kaikessa huiskeessa. Kiireessä olen myös pääasiassa tehnyt samoja vanhoja hyväksi havaittuja suosikkejani, jotka täältä jo kertaalleen löytyvät.

Nyt syksyn mittaan olemme poikaystäväni kanssa kuitenkin innostuneet kokeilemaan välillä vähän uusia reseptejä periaatteella, että nyt tehdään jotain, mitä ei ennen olla tehty. Pastan ystävänä on tavallaan huvittavaa huomata, että sellainen pastasortti kun cannellonit on jäänyt autuaan unholaan ja testaamatta. Niinpä hyökkäsimme eräänä iltana cannellonien kimppuun. Sopivaa täytettä ei kuitenkaan tuntunut ihan ensimmäisillä googletuksilla löytyvän. Suuressa osassa oli bolognesemainen jauheliha-tomaattitäyte, ja se tuntui aivan liian tylsältä. Halusin joukkoon jotakin vihreää ja niinpä päädyin soveltamaan rakastamani raejuusto-pinaattilasagnen täytettä cannellonien maustajaksi. Kokeilu onnistui yli odotusten, ja cannellonien helppouskin yllätti esimerkiksi lasagneen verrattuna, kun ei tarvinnut valmistaa välillä vaivalloistakin juustokastiketta. Ja kasvisruokailijat voivat korvata jauhelihan kätevästi soijarouheella. Suosittelen!

Raparperimuffinssit mansikkasydämmellä

n. 12 isoa muffinssia



- 200 g margariinia
- 2,5 dl sokeria
- 3 munaa
- 2,5 dl vehnäjauhoja
- 1 tl leivinjauhetta
- 1 dl Elovena Hetki -Mansikka-herukka-puurohiutaleita (1 pss)
- 0,25 dl vettä
- 80 g raparperia
- n. 10 (pakaste)mansikkaa

- paperisia muffinssivuoksi
- tarjoiluun: vaniljajäätelöä


1. Sekoita margariini ja sokeri vaahdoksi.
2. Lisää joukkoon munat yksitellen
3. Sekoita keskenään vehnäjauhot, leivinjauhe ja puurohiutaleet, ja lisää seos taikinaan vuorotellen veden kanssa.
4. Sekoita taikinaan pieniksi kuutioiksi pilkotut pestyt ja kuoritut raparperit.
5. Soseuta mansikat sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa.
6. Annostele taikinaa paperisiin muffinssivuokiin puoleen väliin. Lisää sitten hieman mansikkasosetta keskelle muffinssia, ja lusikoi päälle taikinaa siten, että mansikkasose jää muffinssin keskelle ja vuoka on lähes täynnä.
7. Paista n. 180 asteessa 20-30 min uunista riippuen.
8. Tarjoa hieman jäähtyneinä vaniljajääteön kanssa.

Vinkki! Laita muffinit paistumaan paperivuoissaan metalliseen muffinssivuokaan, niin ne nousevat kauniimmin ja paperinen vuoka säilyttää muotonsa, vaikka muffinssivuoassa olisi paljonkin taikinaa.


Ensimmäinen Suomen kesä pitkästä aikaa. Ulkomailla vietetyt kesät ovat olleet unohtumattomia ja ikimuistoisia, mutta tänä vuonna on taas vuorostaan suomifiilistelyn vuoro. Suomen kesään kuuluu olennaisena osana tiettyjä makuja, joista omasta mielestäni paras ja kesäisin on ehdottomasti mansikan ja raparperin yhdistelmä kruunattuna vaniljajäätelöllä. Yksin asuvana on turha alkaa tehdä hankalaa piirakkaa, ja koska olen hamunnut Japanista ja Ruotsista kaapit täyteen ihania kuviollisia muffinssivuokia, joten päädyin herkutteluhetki mielessäni perustellusti muffinsseihin.

Raparperi maistui ihanasti, ja peloistani huolimatta mansikkasosekin pysyi kauniisti muffinssien keskellä, eikä taikinasta tullut ollenkaan liian kosteaa, vaan se pysyi kauniin kuohkeana ja paistui kauniin kultaiseksi. Raparperin kirpeähköä makua täydentänyt mansikkasydän muffinssin keskellä oli nappiosuma. Koska raparperien sisältämä oksaalihappo sitoo kalsiumia, on raparperin kanssa on hyvä nauttia maitotuotteita. Lämpimät muffinssit on siis pakko tarjota vaniljajäätelön kera. ;)

チーズの塔 - Chiizu no tou - Juustotorni

1 hengen iso annos, tai kaksi pientä alkupala-annosta


Juustopihvit:
- 2 munaa
- n. 1,5 dl vehnäjauhoja
- n. 80 g juustoa kuutioituna
- ripaus mustapippuria
- ripaus suolaa
- n. ruokalusikallinn ruokaöljyä
- öljyä paistamiseen

Täyte:
- Muutama lehti jäävuorisalaattia
- puolikas pieni sipuli
- puolikas pieni paprika
- n. 5 cm pala kurkkua
- n. 80 g tonnikalaa

1. Pese vihannekset ja kuori sipuli. Leikkaa sipulin puolikas renkaiksi. Viipaloi kurkku ja paprika. Revi salaatti sopivan kokoisiksi lehdiksi, jotka on helppo asetella juustopihvien väliin.
2. Sekoita jauhot ja mausteet kananmuniin vispilällä, ja lisää joukkoon kuutioitu juusto ja öljy.
3. Kuullota sipulirenkaat pannulla öljyssä ja laita sivuun odottamaan täyttämistä.
4. Paista taikinasta öljytyllä paistinpannulla yksitellen kolme pihviä: Kaada taikinaa varovasti pannun keskelle, ja muotoile lastalla pyöreäksi ennen kuin taikina hyytyy. Paista miedolla lämmöllä, kunnes pihvin yläpuoli on hyytynyt. Käännä pihvi, ja paista kunnes juusto alkaa sulaa. Siirtele pihviä pannulla, jotta juusto ei tartu pannuun. Kun pihvin pinta on paistunut hieman, nosta lämpötilaa, kääntele pihviä vielä muutama kerta ja paista se kultaisen rapeaksi pinnaltaan.
5. Laita ensimmäinen pihvi lautaselle ja kasaa sen päälle puolet täytteistä. Aseta toinen pihvi täytteiden päälle, lisää loput täytteet ja nosta hatuksi kolmas pihvi.


Minun oli tarkoitus tehdä okonomiyakia, sillä kuvittelin, että jääkaapissani on kaalta. Siinä vaiheessa kun olin alkamassa kokkailemaan, huomasinkin, että eihän minulla mitään kaalta ole, vaan jäävuorisalaattia. Sitten iski yhtäkkiä joku kummallinen idea, ja aloin pilkkomaan vihanneksia ajatuksissani kohoavaa juustomunakastornia varten. Olin aika äimistynyt, sillä olin saanut aikaiseksi puolivahingossa todella kivasti toisiinsa istuvien makujen kokonaisuuden! Miinuspisteitä ainoastaan siitä, että kolmikerroksista komeutta on ehkä hieman vaikea syödä siististi. Kaksikerroksisen tornin syöminen sen sijaan onnistuu oikeinkin helposti, joten kannattanee harkita vähemmän kunnianhimoista tornia, mikäli ruokaa tahtoo tarjota vaikkapa vieraille.

Koska en oikein tiennyt, miksi juuston, kananmunan ja vehnäjauhojen sekoitusta pitäisi kutsua, etenkin kun se on kasattu kolmeen kerrokseen salatti-tonnikalatäytteen kanssa, päätin, että minun on nimettävä se itse. Ensimmäisenä mieleeni tuli Tokyo tower, Japanissa kun asustan, mutta hetken päästä tajusin, että tämähän on selvä kolmikerroksinen pagoda, eli buddhatemppelien yhteydessä oleva torni. :D Niinpä ristin tämän taatusti jatkossakin ruokapöytääni pääsevän herkun Chiizu no touksi (チーズの塔), eli Juustotorniksi.