n. 450g:n purkillinen
- 2 ruukkua basilikaa
- 25 g pinjan siemeniä
- 2 valkosipulinkynttä
- 1 tl suolaa
- 50 g vastaraastettua parmesaania
- n. 150 ml extra virgin oliiviöljyä
1. Huuhtele basilikat ja nypi lehdet kulhoon. Laita sivuun.
2. Paahda pinjansiemeniä paistinpannulla pari minuuttia, kunnes ne saava aivan hitusen väriä.
3. Kuori ja pilko valkosipuli pieneksi.
4. Raasta parmesaani.
5. Hiero valkosipuli tahnaksi suolan kanssa morttelissa. Lisää joukkoon paahdetut pinjansiemenet ja huhmaroi, kunnes seos on tasaista. Huhmaroi sitten joukkoon kaikki basilika muutama lehti kerrallaan. (Kun seos on tasaista, voit tarvittaessa pakastaa pestopohjan ja jatkaa valmistusta myöhemmin.)
6. Lisää joukkoon parmesaani ja sekoita tasaiseksi huhmareella.
7. Lisää lopuksi mortteliin ohuena nauhana pikkuhiljaa oliiviöljy. Öliiviöljyn määrä riippuu siitä, miten notkeaa tai paksua pestoa haluat. Hieman reilu 1 desilitra on kuitenkin yleensä sopiva määrä.
8. Säilö pesto puhtaaseen, kuivaan, tiiviisti suljettavaan purkkiin. Parhaita ovat ilmatiiviit purkit, mutta esimerkiksi puhtaat pilttipurkit tai hillopurkitkin käyvät parmman puutteessa. Siirrä pesto astiaan ja valuta lopuksi ohuena nauhana hieman oliiviöljyä peston pinnalle. Pinnalla oleva oliiviöljy parantaa peston säilyvyyttä.
9. Nauti pastan kanssa, sekoita perunamuusiin, lisää mausteeksi pizzaan tai sivele vaikka patongin palalle. Pesto säilyy jääkaapissa reilun viikon.
Huom! Voit valmistaa peston kiireessä myös tehosekoittimessa, joskin koostumus ei ole tällöin niin samettinen kuin morttelissa tehtäessä. Mikäli käytät tehosekoitinta, laita kaikki ainekset koneeseen yhtäaikaa ja sekoita kunnes seos on tasaista.
Pesto on intohimoni. Se on paras kastike, mitä tiedän, sillä sitä voi käyttää ruoanlaitossa vaikka mihin. Kaupan pesto ei kuitenkaan koskaan maistu lähellekään niin hyvältä kuin itse tehty pestokastike – itse asiassa ne tuntuvat usein olevan aivan eri kastikkeita. Niinpä kokeilin vuosia erilaisia reseptejä, mutta pitkään aikaan en osunut ihan nappiin. Milloin pestossa oli liian vähän tai paljon parmesaania, toisinaan pinjansiemenet maistuivat läpi ja joskus valkosipulia oli liikaa. Usein ongelmana oli liian pieni basilikan määrä. Mutta nyt olen vihdoin olen löytänyt sopivan reseptin, joka on mielestäni suosittelemisen arvoinen. Alkuperäinen resepti, jonka basilikan määrää olen vielä hieman säätänyt löytyy täältä.